Nekalan ala-asteella

Nekalan ala-asteella oli aamukahdeksalta tiedotustilaisuus kreosoottimittauksista. Paikalla oli lähinnä opettajia, vanhempia ja kymmenisen kaupunkia edustavaa virkamiestä. Selväksi kävi, että luokkien sisäilman kreosoottipitoisuudet eivät ylitä suomalaisia raja-arvoja. Tosin raja-arvot ovat aina vain asiantuntijoiden pohdiskelujen ja vallitsevan taloudellisen tilanteen välinen kompromissi, mutta silti vakuutuin ainakin osittain, ettei sairastelu johdu kreosootista. Hyvistä uutisista huolimatta tilaisuus ei ollut mikään riemukarnevaali. Sairasteluille ei ole löytynyt selitystä. Paikalla ollut virkamiesfalangi lupasi, että ainakin homemittauksia koulussa tullaan vielä tekemään. Se on hyvä.

Kun eräs vanhempi kysyi koululaisten turvallisuudesta vastaavaa henkilöä tai elintä, kukaan ei osannut vastata. Se on paha. Ystäväni on entinen Nekalan koulun vahtimestari. Kuultuaan retkistäni hän kirjoitti, että ei ihmettelisi yhtään, vaikka homeen lisäksi kouluta löytyisi ”luurankoja, intiaanien hautausmaa ja portti toiseen ulottuvuuteen”. Johtui koulun väen sairastelu sitten kreosootista, homeesta tai vaikka koulua järkyttävästä riivaajahengestä, asiaan olisi pitänyt puuttua jo aikaa sitten. Turvallisuusriskien tutkimisen pitää olla itsestäänselvyys, ei vaatia monen vuoden painostusta.