Hornetit häiritsevät

Aamulla olin luennoimassa kätilöille ja sairaanhoitajille prostituutiosta. Sinällään on hienoa, että seksuaalikoulutuksessa huomioidaan myös tämä puoli.

Illalla olin paneelikeskustelussa Hallilassa puhumassa lentomelusta. Satakunnan lennosto aiheuttaa asukkaille harmia. Joltain on mennyt pahimmillaan ikkunat rikki ja perhepäivähoitajat valittavat, että lapsia ei voi nukuttaa ulkona. Ongelmien syynä ovat ne kirotut Hornetit, joiden ostamista kyllä minäkin aikanaan vastustin (vaikka ei sitä minulta kysytty...). Niihin kun ei kuulemma voi asentaa äänenvaimennusta taktisia ominaisuuksia huonontamatta. Ehdotin, että sotilaskoneet voisivat pitää tauon lentämisessä ainakin lasten päiväuniaikaan.

Rauhaa

Tänään oltiin taas koko perheen voimin rauhanmarssilla. Hiljattain puolitoista vuotta täyttänyt Joelkin jaksoi sekä marssimisen että juhlan ajan olla kiltisti. Kulkue oli näyttävä ja väkeäkin oli mukavasti. Mieheni kantoi pahvista rauhankyyhkyä, mikä innosti Joelia kovasti. Hän kun piti sitä ankkana. Autojen ohella ankat ovat Joelin tämän hetkisiä suuria kiinnostuksen kohteita.

Kulkueen jälkeen oli YK:n päivän juhla Vanhalla kirjastotalolla. Pääpuhujana oli rauhankasvatuksen veteraani Helena Kekkonen. Hän onnistui tekemään suuren vaikutuksen kaiken ikäisiin. Kun illalla kotona puhuimme, mikä rauhanmarssilla oli kivointa, vastasi tokaluokkalainen tyttäreni, että Helena Kekkonen.

Terveisiä Brysselistä

Takana on monipäiväinen Euroopan seksityöntekijöiden konferenssi (hienommin sanottuna European Conference on Sex Work, Human Rights, Labour and Migration). Konferenssi pidettiin Brysselin punaisten lyhtyjen alueella sijaitsevassa hotellissa, minkä lisäksi oltiin Euroopan parlamentissa ja tietysti marssimassa Brysselin kaduilla punaisten sateenvarjojen kanssa. Siellä oli muuten vielä kesä.

Itse puhuin prostituoitujen kohtaamasta väkivallasta Suomessa. Konferenssi oli oiva tilaisuus verkostojen luomiseen ja seksityöntekijöiden mielipiteiden kuulemiseen. Loppuasiakirjassa vaadittiin ihmisoikeuksia seksityöläisille.

Huomenna sitten miekkariin Tampereen bändikämppien puolesta!

Jotain hyvääkin

Kisapuiston 10-vuotistilaisuuden yhteydessä sain tutustua kaupungin perheryhmätoimintaan. Vaikka yleensä valitan täällä päiväkirjassa vain epäkohdista, nyt oikein innostuin, kyllähän meillä edes jotain tehdään oikein! Perheryhmällä tarkoitetaan päivähoitoa, johon myös vanhemmat osallistuvat. Se on suunnattu äideille ja isille, jotka kaipaavat tukea vanhemman ja lapsen väliseen vuorovaikutukseen. Ryhmien kautta syntyy myös vertaisverkostoja, jotka kannattelevat vielä ryhmän loputtuakin.

Tampere on kehittänyt perheryhmätoimintaa aktiivisimmin koko Suomessa – täältä onkin valmistumassa työ- ja ohjekirja muiden alueiden käyttöön. Kaupungilla on perheryhmiä neljässä pisteessä ja lisäksi se tukee kahta kaupunkilähetyksen ryhmää. Ryhmiä on erilaisia, niissä käydään 1-5 kertaa viikossa ja lapset ovat yleensä vauvoista kolmivuotiaisiin. Tapaamiset koostuvat toimintahetkistä lasten kanssa ja aikuisten juttutuokioista päiväuniaikaan. Toiminta on halpaa verrattuna saavutettuihin tuloksiin.

Onko yksityistäminen itseisarvo?

Käsiteltiin lautakunnassa päivähoidon ja perusopetuksen budjettia. Periaatteessa tilanne näyttää kohtuulliselta: kaikkein huonokuntoisimpien koulujen (Nekala & Rantaperkiö) remontit saadaan ensi vuonna käyntiin ja aikaisemmista peloista huolimatta erityisopetukseen saadaan luultavasti lisäresursseja. Toisaalta koulutarvikkeiden määrärahat jäävät jälleen kerran liian pieniksi ja valtion työllistämistukirahojen loppumisen vuoksi kouluavustajia ei saada yhtä montaa kuin vielä viime vuonna.

Eniten huolestuin itse linjauksesta, jonka mukaan kunnallisen päivähoidon suhteellista osuutta pyritään vähentämään 2 % vuoteen 2009 mennessä. Se tarkoittaa, että meidän päättäjien mielestä yhä suurempi osa päivähoitopaikoista pitää olla kolmannen sektorin ja päivähoitoyritysten järjestämää. Minusta linjauksessa ei ole järkeä: toki hyvää päivähoitoa voidaan järjestää myös kunnallisen ulkopuolella, mutta ei ole lainkaan samantekevää, onko järjestäjä jokin uskonnollinen yhteisö, vanhempien hoitopiiri vai markkinalogiikkaan perustuva yritys. Siksi jätin kohtaan eriävän mielipiteen.

Eriävä mielipide kohtaan 91: Palvelurakenteen monipuolisuuden takaamiseksi ei ole tarkoituksenmukaista määritellä kunnallisen ja yksityisen päivähoidon tavoitteelliseksi suhteeksi 83 % / 17 % vuonna 2008. Kyse on uusliberalistiseen ideologiaan pohjautuvasta tavoitteesta julkisen palvelutuotannon suhteelliseksi vähentämiseksi. Luvut eivät perustu konkreettisiin suunnitelmiin eivätkä siten anna mahdollisuutta arvioida, lisääkö muutos ”todellista vaihtoehtoisuutta” myös asiakkaiden näkökulmasta ja jos, niin miten.